Energiapolitiikka kaipaa tekoja – tukeeko verotus päästötavoitteita?

Suomi ja EU tavoittelevat päästöjen vähentämistä ja hiilineutraalia yhteiskuntaa monin eri keinoin tulevien vuosikymmenten aikana. Keinovalikoiman on oltava laaja, sillä mikään yksittäinen ratkaisu ei riitä tavoitteiden saavuttamiseen asetetussa aikataulussa.  Monipuolinen energiapaletti tukee myös huoltovarmuuttamme, joka turvaa maamme teollisuuden, liikenteen ja kotitalouksien toimintaedellytykset myös poikkeustilanteissa. Tällä hetkellä emme kuitenkaan hyödynnä käytettävissä olevia energialähteitä ilmaston kannalta optimaalisesti.

Suomen kaukolämmön tuotannon energiantarpeesta puolet katetaan fossiilisilla polttoaineilla, mukaan lukien turpeella. Näistä puhtainta on kaasu, jonka osuus on laskenut noin kymmeneen prosenttiin. Kaasulla on kuitenkin tärkeä merkitys sillanrakentajana kohti hiilineutraaliutta. Sen CO2-päästöt ovat noin 40 prosenttia kivihiiltä alhaisemmat, mutta viime vuosina kaasun käyttöä on energiaverotuksella ajettu alas kivihiiltä nopeammin.

Lämmöntuotantoon käytetyn maakaasun hinnasta yli 40 % on valmisteveroa ja vuodesta 2010 alkaen maakaasun valmistevero on noussut yli yhdeksänkertaiseksi. Samalla kivihiilen verotus on vain nelinkertaistunut. Tilastokeskuksen mukaan kaasun käyttö onkin vähentynyt kivihiiltä nopeammin vuodesta 2011 alkaen, eli verotusratkaisulla on ollut merkittävä vaikutus.

Vuonna 2020 Suomi avaa  kaasumarkkinansa. Sen jälkeen kaasua voidaan kuljettaa Baltian kautta muualle Eurooppaan ja sieltä tänne. Tähänastinen riippuvuus maakaasun tuonnista Venäjältä päättyy ja kaasumarkkinat avautuvat kilpailulle. Kaasuputkissa voi virrata sekä koti- että ulkomaista biokaasua, maakaasua, tai kaasua joka on laivoilla kuljetettu nestemäisessä muodossa, eli LNG:nä.

Kokemukset muualta maailmasta osoittavat, että kilpailun avaaminen alentaa kaasun markkinahintaa. Tätä ympäristön ja kuluttajien kannalta toivottua kehitystä hidastaa verotuskäytäntö, joka ei tätä nykyä kohtele energiamuotoja tasapuolisesti. Suomessa on sinänsä päästöihin perustuva moderni energiaverotus – ongelmana on se, että päästökauppa ei toimi verotuskokonaisuutta suunnitelleiden virkamiesten odotusten mukaisesti. Tavoite oli hyvä, mutta toteutus ontuu.

Ilmastopäästöiltään suotuisan ydinvoiman osuus sähköntuotannosta kasvaa Olkiluoto 3:n käyttöönoton ja ensi vuosikymmenellä myös Hanhikivi 1:n myötä – tosin käytöstä on myös poistumassa ydinvoimakapasiteettia Loviisasta. Biomassalla on vankka jalansija sähköntuotannossa ja etenkin maakunnissa myös lämmöntuotannossa. Muilla uusiutuvilla – aurinko-, tuuli- ja vesivoimalla – tuotetaan toistaiseksi marginaalinen osuus kokonaistarpeesta, eikä esimerkiksi vesivoiman lisärakentaminen Suomeen ole poliittisesti ongelmatonta, kuten viime aikojen energiatukikeskustelusta on voitu huomata.

Päästöjen kannalta myönteistä on ollut, että ministeri Tiilikaisen aktiivisen toiminnan seurauksena hallitus asetti kivihiilen käytölle takarajan vuoteen 2029 sekä kannustimia hiilestä luopumiseen jo vuoteen 2025 mennessä. Uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen tähtäävä kehitystyö etenee vauhdilla. Osin eksponentiaaliseksikin kuvattua kasvua jarruttavat kuitenkin vielä erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian varastoinnin haasteet. Tämänhetkisen tiedon valossa aurinko- ja tuulivoiman kehitysvauhti ja tulevat investoinnit eivät yksin riitä korvaamaan fossiilisia polttoaineita lähivuosikymmeninä, vaan investointeja tarvitaan mm. biomassan hyödyntämiseksi entistä laajemmin. Tarvitsemme fossiilisia polttoaineita siirtymäkauden ajan, jotta kodeissamme pysyvät valot päällä ja tehtaat pyörivät ennen täysin hiilineutraalin energiajärjestelmän saavuttamista.

Lähes jokaisen mielestä ilmastopäästöjä on vähennettävä maapallon lämpenemisen suitsimiseksi. Vaikeampi ratkaistavat on se, mitä keinoja tähän käytetään. Energia-alalla vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että päästöoikeuksien hinnan korottaminen ohjaa päästöttömiin energiamarkkinoihin ilman tukia ja poliittisia rajoituksia. Lisäksi elinkaaren aikaisia päästöjä on ansaitusti alettu nostaa keskusteluun. Tässä laskentatavassa huomioidaan energiamuotojen kaikki päästöt tuotantoketjun alkupäästä lukien, ei ainoastaan polttoaineen polttamisesta aiheutuvat.

Lähtökohtana tulee olla, että energiapoliittiset ratkaisumme vähentävät päästöjä ja lisäävät elinkeinoelämämme kilpailukykyä – kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Hyviä aloitteita on tehty, seuraavaksi on tuloksien vuoro.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun tulevaisuuden mielipiteissä 27.4.2018.

 

Hyvää Vappua!

 

DSC_0718

Herkko Plit
Baltic Connector Oy:n toimitusjohtaja